Brasilian liikenneonnettomuustilastot ja niistä uutisointi ovat synkkää kuultavaa. Ihmisiä kuolee keskimäärin 34.000 vuodessa. Loukkaantuneita on 400.000. Lukumäärä on suurempi kuin Vietnamin sodassa. Vauhti hurmaa, liikennesääntöjä ja toisia ei kunnioiteta. Brasilian liikennepoliisin selvitysten mukaan onnettomuuksien suurin syy on välinpitämättömyys ja sumeilematon riskinotto, teiden ja autojen huonon kunnon jälkeen. Tuttu ilmiö monessa kehitysmaassa.
Paikallisissa onnettomuusuutisissa puhutaan paljon “auton hallinnan menetyksestä”, joka on yksi nokkakolareiden yleisimmisistä syistä. Markkinoille syydetään kuitenkin jatkuvasti entistä nopeampia ja isompia autoja. Talouden kasvaessa ja elintason noustessa, autojen lukumäärä moninkertaistuu. Samalla lisääntyvät uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö, ilmansaasteet ja onnettomuudet. Liikennekasvatuksesta ei puhuta. Entä sitten, kun kaikilla on varaa autoon?
Kuoleman tie
Etelä-Brasilialaisessa Santa Catarinan osavaltiossa liikennonnettomuustilastot näyttävät jyrkkää nousua. Kuolemantapauksia on eniten neljään vuoteen. Nousua on viime vuoteen verrattuna 10%. Ei ole päiväkään, etteikö uutisoitaisi rajuista kuolonkolareista, useimmiten vielä monissa eri paikoissa osavaltiota. Kuolonuhreja on keskimäärin viisi päivässä. Liikenneonnettomuudet ovat nuorten yleisin kuolinsyy ja on suurempi mahdollisuus kuolla kolarissa, kuin esim. AIDSiin tai syöpään.
Erityisesti ovat lisääntyneet rajut nokkakolarit. Niitä tapahtuu paljon kansallisella valtiellä, BR-101llä. Se kulkee Santa Catarinan osavaltion läpi pohjois-eteläsuunnassa. Suurelta osalta se on vain kaksikaistainen. Kuitenkin sen kautta kulkee vilkas ja raskas liikenne. Vilkas liikenne, tien huono kunto ja välinpitämättömät autoilijat tekevät siitä hengenvaarallisen. Se onkin ristitty “kuolemantieksi”. Tien maine ei kuitenkaan saa autoilijoita käyttäytymään varovaisemmin. Ohituksia tehdään miten sattuu.
Tien leventämistä on haluttu jo pitkään. Osavaltion ja liittovaltion hallitukset ovat monia kertoja luvanneet varoja tätä varten. Se on ollut iänikuinen vaalikampanjojen teema. Onnettomuuksissa kuolleiden omaiset, tienvarren paikkakuntien asukkaat, paikallinen TV-yhtiö sekä etenkin tienrakennusfirmat ovat kampanjoineet levennyksen puolesta jo pitkään. Pitkän painostuksen jälkeen Luís Inácio Lula da Silvan hallitus myönsi hiljattain varat tähän. Tietyöt ovat täydessä touhussa.
Tien levennys tulee varmasti lisäämään sen turvallisuutta, Mutta se yksinään ei auta, jos halutaan välttyä onnettomuuksilta. Autoilijoiden asenteita pitää muuttaa. Tien levennyksen tehokkain hyöty meneekin tienrakennusfirmoille ja alueen taloudelle. Tätä osoittaa mm. se, että onnettomuuksia onkin enemmän siellä, missa tie on leveä, ts. nelikaistainen; siellä pääsee ajamaan kovempaa.
Lainkuuliaisuus kapinaa?
Liikennesääntöjen ja nopeusrajoitusten kunnioittaminen on röyhkeää käytöstä brasilialaisilla teillä. Esimerkiksi 60 nopeusrajoituksen noudattaminen saa takana-ajajilta proput palamaan. Painutaan kiinni takapuskuriin, valoja väläytellään ja saatetaan jopa töötätä. Kun päästään ohi, se tehdään lujaa kaasuttaen ja keskisormea näyttäen. Machot vauhdissa! Ei hyväksytä sitä, että halutaan ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti. Siksi nopeusrajoitusten noudattaminen, eli lainkuuliaisuus, onkin kapinaa. Sillä voi yrittää hillitä/ärsyttää kaahailevia autoilijoita. Ongelmana on se, että jos ohi ei päästä laillisesti, se voidaan tehdä laittomasti, tien oikeaa sivukaistaa käyttën. Viis siitä, jos se on tehty pyöräilijöille ja jalankulkijoille.
Jalankulkeminen kaupungissa on toinen osastonsa. Jalankulkijoita jää autojen alle myös ennätysmäärin. Esimerkiksi suojatien ylittäminen on extreme-laji. Autoilijat vähät välittävät tiehen maalatuista viivoista ja niillä kulkevista jalankulkijoista. Suojatien käyttäminen on kuitenkin jalankulkijan oikeus. Siinäkin lainkuuliaisuus, eli suojatien käyttö, lähenevistä autoista huolimatta, on ennenkuulumatonta. Tehokkain tapa olla jäämättä auton alle, on kohottaa käsi stop-merkiksi ja ylittää katu rohkeasti. Siinä sovelletaan väkivallatonta vastarintaa ja kansalaistottelevaisuutta, lakia noudattaen. Otetaan katu “haltuun” ja “koulutetaan” autoilijoita. Autot kyllä yleensä pysähtyvät, mutta vastaukseksi voi saada haukkumisia, tai jopa uhkauksia.
Suojelevatko fetissit?
Monissa autoissa on erilaisia uskonnollisia fetishejä (ristejä, pyhimyksiä, jne). Ne riippuvat etupeilistä, heilahdellen auton kulkiessa. Niiden uskotaan suojelevan onnettomuuksilta. Kuitenkin, jos rukoileminen, ristinmerkin tekeminen, pyhimysten palvominen, kynttilöiden sytyttäminen, krusifiksien kantaminen, jne. auttaisi, ei maailman suurimmalla katolisella maalla olisi ongelmia. Kaikki kunnioitus uskonnollisuudelle, mutta ei se päde liikenteeseenkään. Tehokkaampaa ja turvallisempaa olisikin oppia kunnioittamaan liikennesääntöjä. Siihen voidaan päästä tehokkaalla liikennekasvatuksella, jonka pitää alkaa jo kotona ja esikoulussa. Valvontaa ja rangaistuksia pitää myös koventaa.
Taas autoilua vähentämällä voitaisiin rajoittaa hiilidioksidipäästöjä ja saastetta, samalla kun ihmisiltä säästyisi rahaa, välttäisivät ruuhkia, pysäköintipaikkojen vähyyttä, stressiä ja – onnettomuuksia. Tätä on kuitenkin turha toivoa vauhtia ja autoja palvovassa brasilialaisessa yhteiskunnassa.
Hyvin vaisussa, paikallisessa TV-kampanjassa lukee: “Käytä päätä. Aja varovasti” Eri asia on, miten sanoma menee kaasujalkaan ja rattiin? Ei auta itse olla varovainen, jos muut toheloivat...
Paikallisissa onnettomuusuutisissa puhutaan paljon “auton hallinnan menetyksestä”, joka on yksi nokkakolareiden yleisimmisistä syistä. Markkinoille syydetään kuitenkin jatkuvasti entistä nopeampia ja isompia autoja. Talouden kasvaessa ja elintason noustessa, autojen lukumäärä moninkertaistuu. Samalla lisääntyvät uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö, ilmansaasteet ja onnettomuudet. Liikennekasvatuksesta ei puhuta. Entä sitten, kun kaikilla on varaa autoon?
Kuoleman tie
Etelä-Brasilialaisessa Santa Catarinan osavaltiossa liikennonnettomuustilastot näyttävät jyrkkää nousua. Kuolemantapauksia on eniten neljään vuoteen. Nousua on viime vuoteen verrattuna 10%. Ei ole päiväkään, etteikö uutisoitaisi rajuista kuolonkolareista, useimmiten vielä monissa eri paikoissa osavaltiota. Kuolonuhreja on keskimäärin viisi päivässä. Liikenneonnettomuudet ovat nuorten yleisin kuolinsyy ja on suurempi mahdollisuus kuolla kolarissa, kuin esim. AIDSiin tai syöpään.
Erityisesti ovat lisääntyneet rajut nokkakolarit. Niitä tapahtuu paljon kansallisella valtiellä, BR-101llä. Se kulkee Santa Catarinan osavaltion läpi pohjois-eteläsuunnassa. Suurelta osalta se on vain kaksikaistainen. Kuitenkin sen kautta kulkee vilkas ja raskas liikenne. Vilkas liikenne, tien huono kunto ja välinpitämättömät autoilijat tekevät siitä hengenvaarallisen. Se onkin ristitty “kuolemantieksi”. Tien maine ei kuitenkaan saa autoilijoita käyttäytymään varovaisemmin. Ohituksia tehdään miten sattuu.
Tien leventämistä on haluttu jo pitkään. Osavaltion ja liittovaltion hallitukset ovat monia kertoja luvanneet varoja tätä varten. Se on ollut iänikuinen vaalikampanjojen teema. Onnettomuuksissa kuolleiden omaiset, tienvarren paikkakuntien asukkaat, paikallinen TV-yhtiö sekä etenkin tienrakennusfirmat ovat kampanjoineet levennyksen puolesta jo pitkään. Pitkän painostuksen jälkeen Luís Inácio Lula da Silvan hallitus myönsi hiljattain varat tähän. Tietyöt ovat täydessä touhussa.
Tien levennys tulee varmasti lisäämään sen turvallisuutta, Mutta se yksinään ei auta, jos halutaan välttyä onnettomuuksilta. Autoilijoiden asenteita pitää muuttaa. Tien levennyksen tehokkain hyöty meneekin tienrakennusfirmoille ja alueen taloudelle. Tätä osoittaa mm. se, että onnettomuuksia onkin enemmän siellä, missa tie on leveä, ts. nelikaistainen; siellä pääsee ajamaan kovempaa.
Lainkuuliaisuus kapinaa?
Liikennesääntöjen ja nopeusrajoitusten kunnioittaminen on röyhkeää käytöstä brasilialaisilla teillä. Esimerkiksi 60 nopeusrajoituksen noudattaminen saa takana-ajajilta proput palamaan. Painutaan kiinni takapuskuriin, valoja väläytellään ja saatetaan jopa töötätä. Kun päästään ohi, se tehdään lujaa kaasuttaen ja keskisormea näyttäen. Machot vauhdissa! Ei hyväksytä sitä, että halutaan ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti. Siksi nopeusrajoitusten noudattaminen, eli lainkuuliaisuus, onkin kapinaa. Sillä voi yrittää hillitä/ärsyttää kaahailevia autoilijoita. Ongelmana on se, että jos ohi ei päästä laillisesti, se voidaan tehdä laittomasti, tien oikeaa sivukaistaa käyttën. Viis siitä, jos se on tehty pyöräilijöille ja jalankulkijoille.
Jalankulkeminen kaupungissa on toinen osastonsa. Jalankulkijoita jää autojen alle myös ennätysmäärin. Esimerkiksi suojatien ylittäminen on extreme-laji. Autoilijat vähät välittävät tiehen maalatuista viivoista ja niillä kulkevista jalankulkijoista. Suojatien käyttäminen on kuitenkin jalankulkijan oikeus. Siinäkin lainkuuliaisuus, eli suojatien käyttö, lähenevistä autoista huolimatta, on ennenkuulumatonta. Tehokkain tapa olla jäämättä auton alle, on kohottaa käsi stop-merkiksi ja ylittää katu rohkeasti. Siinä sovelletaan väkivallatonta vastarintaa ja kansalaistottelevaisuutta, lakia noudattaen. Otetaan katu “haltuun” ja “koulutetaan” autoilijoita. Autot kyllä yleensä pysähtyvät, mutta vastaukseksi voi saada haukkumisia, tai jopa uhkauksia.
Suojelevatko fetissit?
Monissa autoissa on erilaisia uskonnollisia fetishejä (ristejä, pyhimyksiä, jne). Ne riippuvat etupeilistä, heilahdellen auton kulkiessa. Niiden uskotaan suojelevan onnettomuuksilta. Kuitenkin, jos rukoileminen, ristinmerkin tekeminen, pyhimysten palvominen, kynttilöiden sytyttäminen, krusifiksien kantaminen, jne. auttaisi, ei maailman suurimmalla katolisella maalla olisi ongelmia. Kaikki kunnioitus uskonnollisuudelle, mutta ei se päde liikenteeseenkään. Tehokkaampaa ja turvallisempaa olisikin oppia kunnioittamaan liikennesääntöjä. Siihen voidaan päästä tehokkaalla liikennekasvatuksella, jonka pitää alkaa jo kotona ja esikoulussa. Valvontaa ja rangaistuksia pitää myös koventaa.
Taas autoilua vähentämällä voitaisiin rajoittaa hiilidioksidipäästöjä ja saastetta, samalla kun ihmisiltä säästyisi rahaa, välttäisivät ruuhkia, pysäköintipaikkojen vähyyttä, stressiä ja – onnettomuuksia. Tätä on kuitenkin turha toivoa vauhtia ja autoja palvovassa brasilialaisessa yhteiskunnassa.
Hyvin vaisussa, paikallisessa TV-kampanjassa lukee: “Käytä päätä. Aja varovasti” Eri asia on, miten sanoma menee kaasujalkaan ja rattiin? Ei auta itse olla varovainen, jos muut toheloivat...
No comments:
Post a Comment