Zeca Pagodinho on ilmiö, Brasilian suosituin sambasäveltäjä ja -laulaja. Hänen yhteenlaskettu levymyyntinsä on uskomaton: 12 miljoonaa cd:tä. Vuoden 2003 lopulla julkaistua MTV Acústicoa -levyä, myytiin 5 miljoona kappaletta. Hiljattain Zeca yhdisti sambaa reggaehen suositun rock-yhtye Rappan kanssa. Kappale on soinut paljon radiossa.
Zeca Pagodinho komeilei hiljattain myös brasilialaisen kulttuurilehden Bravo!n kannessa, jossa hänestä on pitka erikoisreportaasi. Rohkea jälkimoderni veto lehden tekijöiltä, sambaa kun ei lasketa tietyissä piireissä “kulttuuriksi”.
Brasilian yhteiskunnallinen kahtiajakoisuus näkyy musiikissakin, vaikka musiikki voi yhdistääkin näennäisesti. Maan keski- ja yläluokka määrittelevät, mitä on hyvä maku ja leimaavat muun mauttomaksi köyhien tai mustien musiikiksi, muodiksi ja niin edelleen. Pagodinho on pitkään kuulunut artisteihin, jonka musiikin on ollut vaikea saada eliitin hyväksyntää. Tähän erontekemiseen sortuu usein yllättäen myös brasilialaista vasemmistoa edustava keskiluokkainen älymystö.
Zeca Pagodinho edustaa pagode-samban tyylisuuntaa. Pagode on rauhallisempaa, kuin sambakoulujen karnevaaleilla soittamaa sambaa. Pagodea soitetaan pienissä muutaman miehen orkestereissa, usein baarien kupeessa tai sunnuntaisten churrascojen eli lihavarraspäivällisten yhteydessä, joihin koko perhe tai suku, ystävät ja naapurit ovat kokoontuneet. Pagodessa keskeistä on rento fiilis ja hyvä meininki, aivan kuin reggaessa.
Perinteisiä pagodesoittimia ovat erilaiset rummut, pandeiro (käsilyömäsoitin, jossa on helistimet), cavaquinho (pieni kitara), ja laulu siihen päälle. Kaikkein yksinkertaisimmassa versiossa baaripöytä, ämpäri tai tulitikkuaski riittävät hyvin perusperkussioksi. Esiintymisissä on koko yhtye sähkökitaroineen, bassoineen yms. mukana.
Pagode on Rion ja São Paulon mustien musiikkia. Ensimmäisenä pagodea levytti Beth Carvalho 1970-luvulla. Tekstit käsittelevät usein naisseikkailuita, onnettoman rakkauden aiheuttamia tuskia ja köyhien arkea. Zeca aloitti 1980-luvulla.
TV:stä tietoisuuteen
Pagodea soitetaan usein brasilialaisissa tv-sarjoissa, joissa kuvataan alempien sosiaaliluokkien kaupunginosia tai –elämää. Esimerkiksi maan suurimman yksityisen TV-yhtiön Globon Celebridade -sarjassa Dudu Nobren esittämä Andaraí säesti samannimisen riolaisen kaupunginosan ihmisten elämää.
Televisiolla ja radioasemilla on tärkeä asema asema musiikkisuuntausten tunnetuksi tekemisessä. Mikään suuntaus ei saavuta maanlaajuista suosiota, jos se ei näy ja kuulu maan suurimpien yksityisten televisioyhtiöiden SBT:n tai Globon TV-kanavilla. Kappaleet pääsevät esimerkiksi tv-sarjojen taustamusiikiksi, jos ne ovat suosittuja tiettyjen kansanosien parissa. Saippuaoopperat toimivat näin artistien, muodin, tanssityylien ja tanssipaikkojen promootiokanavoina. Televisio välittää ne suuren massan tietoisuuteen.
Zecan lisäksi Dudu Nobre, Jorge Aragão ja Martinho da Vila ovat pagode-rintaman kuumimpia nimiä. Useimmiten samban ja pagoden edustajat ovat ihonväriltään mustia tai mulatteja, mutta valkoinen Zeca on poikkeus. Hänen hieman käheä, alkoholilla kostutettu ja huollettu äänensä sopii erinomaisesti pagodeen ja muistuttaa mustien kollegoiden ääntä. Osuvat sanoitukset, letkeä melodia ja iskevät rytmit ovat lisäksi Zecan suosion salaisuuksia.
Juurilleen uskollisena hänen kohtalokas elämänfilosofiansa soi maan valloittaneessa kappaleessa: “Anna elämän viedä minua, elämä vie minut...” Sattumalta myös brasilialainen rock-yhtye Skank on ollut listojen kärjessä ja radioaalloilla samalla fatalistisella elämänviisaudella. Sanoitukset voisivat hyvinkin kertoa Brasilian taloudesta.
Tuopin äärellä
Baarien kupeessa syntyneeseen pagodeen kuuluu olennaisena osana olut. Se on toiminut myös Pagodinhon tavaramerkkinä 16-vuotiaasta lähtien.
Zeca ei esiinny edes koko perheelle tarkoitetussa sunnuntai-iltapäivän varieteeohjelmassa ilman tuoppia baaripöydällä. Siitä hän siemailee pikkuhiljaa esityksenä aikana. Eräässä tv-ohjelmassa hän oli niin juovuksissa, että esitys jouduttiin keskeyttämään mainoksilla. Juopunut laulaja on tosin harvinaisuus Brasiliassa, Suomessa pikemminkin sääntö. Zecaa voisi verrata Andy McCoyhin. Toistaiseksi Zeca ei ole vielä kuitenkaan onnistunut putoamaan parvekkeelta.
Rock-yhtye Rappan kanssa tekemä samban ja reggaen sekoitus kuvaa hyvin Pagodinhon mietteitä asiasta:
“Jos haluan polttaa
niin poltan (ilmeisesti muutakin kuin tupakkaa)
Jos haluan juoda,
minä juon,
kenellekään ei ole
sen kanssa
mitään tekemistä.
On ihmisiä,
jotka aina valittavat
joka asiasta,
vatsa täynnä.”
Olut oli myös syy äskettäin tapahtuneeseen ja runsaasti mediassa huomiota saaneeseen mainosskandaaliin. Pagodinho rikkoi mainossopimustaan Schincariol-oluttehtaan kanssa. Kesän aikana hän esiintyi Nova Schin-oluen maistajana tv-mainoksissa. Hän ei silti peitellyt mieltymystään Brasiliassa suosittuun Brahma-olueeseen. Brahma houkuttelikin Zecan omaksi mainospojakseen kesken Schincariolin sopimuskauden, mikä johti sopimuksen rikkomiseen.
Brahman mainoksessa samba soi ulkoilmabaarissa, olut virtaa, kauniit, eriväriset naiset tanssivat ja kaikilla on hauskaa. Zeca laulaa tyypillisen pagoden säestyksella:
“Palasin luoksesi,
ikuisen rakkauteni pariin,
se toinen oli vain
ohimenevä kesäihastus”
Ikuinen rakkaus on Brahma-olut ja ohimenevä ihastus, Nova Schin.
Schincariol kosti välittömästi: Zeca ja Brahma vedettiin oikeuteen ja yhtiön uudessa olutmainoksessa Pagodinhoa kutsuttiin petturiksi.
Pagodinho ei tästä paljoa piittaa. Hän on 44-vuotias miljonääri. Hänellä on läheinen suhde tasavallan presidenttiin Lúís Inácio Lula da Silvaan, joka on myös lähtöisin köyhistä oloista.
Zeca Pagodinhokin syntyi vaatimattomissa oloissa Rion laitakaupungilla, Xerémissä, Baixada Fluminense-kaupungiosassa. Nykyään hän asuu hienostokaupunginosassa etelä-Rion Barra da Tijucassa, missä hänellä on luksusviitti kattokerroksessa. Suosiostaan huolimatta hän ei ole muuttanut tapojaan: hän on riolaisen “malandron” perikuva – laillisuuden ja laittomuuden rajoilla liikkuva, oveluudella ja ilonpidolla elantonsa ansaitseva katujen kasvatti, miltei legendaarinen hahmo. Hän puhuu alueelle tyypillistä slangia. Pagodinho ei ole unohtanut juuriaan: hänellä on kotikonnuillaan pieni maatila, jossa hän on hyväntekeväisyysprojekteillaan auttanut katulapsia ja orpoja.
Brasilian valkoinen keski- ja yläluokka väheksyy pagodea sen mustan ja köyhän alkuperän vuoksi. “Hyvän maun mestarit” pitävät sambasta vain karnevaaleilla ja silloinkin varauksella. Jostain syystä Zeca Pagodinho on onnistunut ylittämään luokkarajat, vaikka onkin pagodeiron, eli pagode-muusikon perikuva. Häntä kuunnellaan niin slummien baareissa kuin hienostuneissa yökehoissa ja konserttisaleissa.
Saa nähdä, minne elämä pagodeiroa vie. Jos maksa kestää...
Katso myös kirjoittajan muita tekstejä brasilialaisen musiikin taustoista ja eri tyylisuunnista:
Eerola, T. 2002 Pagode, lambada e “bunda” – hyvä maku ja kaupallisuus brasilialaisessa populaarimusiikissa. Revista Xaman 2/2002 (http://www.helsinki.fi/hum/ibero/xaman/articulos/2002_01/eerola2_musiikki.html)
Eerola, T. & Eerola, E.C. 1998 Brasilian populaarimusiikki 1980- ja 1990-luvuilla.
Revista Xaman 1/98 (www.helsinki.fi/hum/ibero/xaman/articulos/9801/9801.html)
Zeca Pagodinho komeilei hiljattain myös brasilialaisen kulttuurilehden Bravo!n kannessa, jossa hänestä on pitka erikoisreportaasi. Rohkea jälkimoderni veto lehden tekijöiltä, sambaa kun ei lasketa tietyissä piireissä “kulttuuriksi”.
Brasilian yhteiskunnallinen kahtiajakoisuus näkyy musiikissakin, vaikka musiikki voi yhdistääkin näennäisesti. Maan keski- ja yläluokka määrittelevät, mitä on hyvä maku ja leimaavat muun mauttomaksi köyhien tai mustien musiikiksi, muodiksi ja niin edelleen. Pagodinho on pitkään kuulunut artisteihin, jonka musiikin on ollut vaikea saada eliitin hyväksyntää. Tähän erontekemiseen sortuu usein yllättäen myös brasilialaista vasemmistoa edustava keskiluokkainen älymystö.
Zeca Pagodinho edustaa pagode-samban tyylisuuntaa. Pagode on rauhallisempaa, kuin sambakoulujen karnevaaleilla soittamaa sambaa. Pagodea soitetaan pienissä muutaman miehen orkestereissa, usein baarien kupeessa tai sunnuntaisten churrascojen eli lihavarraspäivällisten yhteydessä, joihin koko perhe tai suku, ystävät ja naapurit ovat kokoontuneet. Pagodessa keskeistä on rento fiilis ja hyvä meininki, aivan kuin reggaessa.
Perinteisiä pagodesoittimia ovat erilaiset rummut, pandeiro (käsilyömäsoitin, jossa on helistimet), cavaquinho (pieni kitara), ja laulu siihen päälle. Kaikkein yksinkertaisimmassa versiossa baaripöytä, ämpäri tai tulitikkuaski riittävät hyvin perusperkussioksi. Esiintymisissä on koko yhtye sähkökitaroineen, bassoineen yms. mukana.
Pagode on Rion ja São Paulon mustien musiikkia. Ensimmäisenä pagodea levytti Beth Carvalho 1970-luvulla. Tekstit käsittelevät usein naisseikkailuita, onnettoman rakkauden aiheuttamia tuskia ja köyhien arkea. Zeca aloitti 1980-luvulla.
TV:stä tietoisuuteen
Pagodea soitetaan usein brasilialaisissa tv-sarjoissa, joissa kuvataan alempien sosiaaliluokkien kaupunginosia tai –elämää. Esimerkiksi maan suurimman yksityisen TV-yhtiön Globon Celebridade -sarjassa Dudu Nobren esittämä Andaraí säesti samannimisen riolaisen kaupunginosan ihmisten elämää.
Televisiolla ja radioasemilla on tärkeä asema asema musiikkisuuntausten tunnetuksi tekemisessä. Mikään suuntaus ei saavuta maanlaajuista suosiota, jos se ei näy ja kuulu maan suurimpien yksityisten televisioyhtiöiden SBT:n tai Globon TV-kanavilla. Kappaleet pääsevät esimerkiksi tv-sarjojen taustamusiikiksi, jos ne ovat suosittuja tiettyjen kansanosien parissa. Saippuaoopperat toimivat näin artistien, muodin, tanssityylien ja tanssipaikkojen promootiokanavoina. Televisio välittää ne suuren massan tietoisuuteen.
Zecan lisäksi Dudu Nobre, Jorge Aragão ja Martinho da Vila ovat pagode-rintaman kuumimpia nimiä. Useimmiten samban ja pagoden edustajat ovat ihonväriltään mustia tai mulatteja, mutta valkoinen Zeca on poikkeus. Hänen hieman käheä, alkoholilla kostutettu ja huollettu äänensä sopii erinomaisesti pagodeen ja muistuttaa mustien kollegoiden ääntä. Osuvat sanoitukset, letkeä melodia ja iskevät rytmit ovat lisäksi Zecan suosion salaisuuksia.
Juurilleen uskollisena hänen kohtalokas elämänfilosofiansa soi maan valloittaneessa kappaleessa: “Anna elämän viedä minua, elämä vie minut...” Sattumalta myös brasilialainen rock-yhtye Skank on ollut listojen kärjessä ja radioaalloilla samalla fatalistisella elämänviisaudella. Sanoitukset voisivat hyvinkin kertoa Brasilian taloudesta.
Tuopin äärellä
Baarien kupeessa syntyneeseen pagodeen kuuluu olennaisena osana olut. Se on toiminut myös Pagodinhon tavaramerkkinä 16-vuotiaasta lähtien.
Zeca ei esiinny edes koko perheelle tarkoitetussa sunnuntai-iltapäivän varieteeohjelmassa ilman tuoppia baaripöydällä. Siitä hän siemailee pikkuhiljaa esityksenä aikana. Eräässä tv-ohjelmassa hän oli niin juovuksissa, että esitys jouduttiin keskeyttämään mainoksilla. Juopunut laulaja on tosin harvinaisuus Brasiliassa, Suomessa pikemminkin sääntö. Zecaa voisi verrata Andy McCoyhin. Toistaiseksi Zeca ei ole vielä kuitenkaan onnistunut putoamaan parvekkeelta.
Rock-yhtye Rappan kanssa tekemä samban ja reggaen sekoitus kuvaa hyvin Pagodinhon mietteitä asiasta:
“Jos haluan polttaa
niin poltan (ilmeisesti muutakin kuin tupakkaa)
Jos haluan juoda,
minä juon,
kenellekään ei ole
sen kanssa
mitään tekemistä.
On ihmisiä,
jotka aina valittavat
joka asiasta,
vatsa täynnä.”
Olut oli myös syy äskettäin tapahtuneeseen ja runsaasti mediassa huomiota saaneeseen mainosskandaaliin. Pagodinho rikkoi mainossopimustaan Schincariol-oluttehtaan kanssa. Kesän aikana hän esiintyi Nova Schin-oluen maistajana tv-mainoksissa. Hän ei silti peitellyt mieltymystään Brasiliassa suosittuun Brahma-olueeseen. Brahma houkuttelikin Zecan omaksi mainospojakseen kesken Schincariolin sopimuskauden, mikä johti sopimuksen rikkomiseen.
Brahman mainoksessa samba soi ulkoilmabaarissa, olut virtaa, kauniit, eriväriset naiset tanssivat ja kaikilla on hauskaa. Zeca laulaa tyypillisen pagoden säestyksella:
“Palasin luoksesi,
ikuisen rakkauteni pariin,
se toinen oli vain
ohimenevä kesäihastus”
Ikuinen rakkaus on Brahma-olut ja ohimenevä ihastus, Nova Schin.
Schincariol kosti välittömästi: Zeca ja Brahma vedettiin oikeuteen ja yhtiön uudessa olutmainoksessa Pagodinhoa kutsuttiin petturiksi.
Pagodinho ei tästä paljoa piittaa. Hän on 44-vuotias miljonääri. Hänellä on läheinen suhde tasavallan presidenttiin Lúís Inácio Lula da Silvaan, joka on myös lähtöisin köyhistä oloista.
Zeca Pagodinhokin syntyi vaatimattomissa oloissa Rion laitakaupungilla, Xerémissä, Baixada Fluminense-kaupungiosassa. Nykyään hän asuu hienostokaupunginosassa etelä-Rion Barra da Tijucassa, missä hänellä on luksusviitti kattokerroksessa. Suosiostaan huolimatta hän ei ole muuttanut tapojaan: hän on riolaisen “malandron” perikuva – laillisuuden ja laittomuuden rajoilla liikkuva, oveluudella ja ilonpidolla elantonsa ansaitseva katujen kasvatti, miltei legendaarinen hahmo. Hän puhuu alueelle tyypillistä slangia. Pagodinho ei ole unohtanut juuriaan: hänellä on kotikonnuillaan pieni maatila, jossa hän on hyväntekeväisyysprojekteillaan auttanut katulapsia ja orpoja.
Brasilian valkoinen keski- ja yläluokka väheksyy pagodea sen mustan ja köyhän alkuperän vuoksi. “Hyvän maun mestarit” pitävät sambasta vain karnevaaleilla ja silloinkin varauksella. Jostain syystä Zeca Pagodinho on onnistunut ylittämään luokkarajat, vaikka onkin pagodeiron, eli pagode-muusikon perikuva. Häntä kuunnellaan niin slummien baareissa kuin hienostuneissa yökehoissa ja konserttisaleissa.
Saa nähdä, minne elämä pagodeiroa vie. Jos maksa kestää...
Katso myös kirjoittajan muita tekstejä brasilialaisen musiikin taustoista ja eri tyylisuunnista:
Eerola, T. 2002 Pagode, lambada e “bunda” – hyvä maku ja kaupallisuus brasilialaisessa populaarimusiikissa. Revista Xaman 2/2002 (http://www.helsinki.fi/hum/ibero/xaman/articulos/2002_01/eerola2_musiikki.html)
Eerola, T. & Eerola, E.C. 1998 Brasilian populaarimusiikki 1980- ja 1990-luvuilla.
Revista Xaman 1/98 (www.helsinki.fi/hum/ibero/xaman/articulos/9801/9801.html)
No comments:
Post a Comment