Sofi on oikeassa

Maassa jossa ei tapahdu mitään, on helppo löytää tunteita herättäviä puheenaiheita. Kirjailija Sofi Oksanen aiheutti myrskyn vesilasiin Tanskan TV:lle antamallaan haastattelulla. Siinä hän kertoi suomalaisten miesten olevan väkivaltaan ja alkoholin käyttöön taipuvaisia.

Onko tuossa nyt jotain niin kauhean uutta tai totuudesta kaukaa haettua, että siitä pitää shokeerautua? Kyllä pohjoismaalaiset muutenkin sen jo tietävät. Meillähän on noissa taipumuksissa jo vuosisataiset (/tuhantiset) perinteet. Olemme siitä kuuluisia. Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa ja alkoholilla on siinä osuutensa.

Kansakunnan kaapin päälle nostettu Eppu Normaali kertoi tuosta todellisuudesta jo 1980-luvulla kappaleessaan Murheellisten laulujen maa. Ei siitä ole koskaan noussut minkäänlaista haloota. Jopa Ministeri Stefan Wallinille se kuvastaa parhaiten suomalaista mielenmaisemaa. Meillä tosiaan on ongelmia. Meillä ”napsahtaa” useammin kuin muualla. Puukot ja kirveet heiluvat. Kohteena ovat lähimmäiset. Lumihanki kutsuu perheitä edelleen. Ihmisiä "putoaa" parvekkeilta. Meille kuitenkin muut ovat ”tempperamenttisia”.

On toisinaan turhauttavaa, miten pienistä asioista se herne livahtaa nenään täällä. Poliittisen korrektiuden vaatimus hipoo naurettavuuden (tai itkun) rajoja. Mitään ei saisi sanoa, varsinkaan ulkomailla? Feministit ovat yleensä olleet tämän sensuurin etujoukkoa. Ilmeisesti ”Audi-miehen” saama kohtalo aiheutti syvän haavan suomalaisen miehen sieluun. Olemmeko me miehetkin nyt niin herkkähipiäisiä, että sorrutaan vastaavaan?

Eli Sofi Oksanen saa kritisoida venäläisiä ja virolaisia, mutta ei suomalaisia? Jatka Sofi samaa rataa. Me muut voimme hävetä.

Toni Eerola

Lähetetty Helsingin Sanomiin 29.11.09

Onko lasten saaminen epäeettistä?

Luontoliiton uusi pääsihteeri, Luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavana tunnetuksi tullut Leo Stranius kertoi itsestään Suomen luonnossa 9/2009. On mielenkiintoista tietää ympäristöaktivistin taustoista ja motiiveista työhönsä. Huomioni kiinnittyi erääseen kohtaan. Se aiheutti kummastusta. Stranius on päättänyt olla hankkimatta lapsia ”eettisistä syistä”.

Mitähän tälläiset eettiset syyt ovat? Mitä on järkeilty päästäkseen tuollaiseen johtopäätökseen? Eikö lasten saaminen olekaan luonnollista, biologisten viettiemme tulosta? Sehän on geeniperimämme jatke. Olemme harrastaneet lisääntymistä jo joidenkin miljoonien vuosien ajan. Ilman sitä emme olisi täällä. Onko Stranius hurahatanut naistutkijoiden uskomuksiin, joissa ihmisen biologisuus kielletään?

Jos lasten saaminen on epäeettistä, niin millä perusteella? Sitä voi ehkä ymmärtää väestönkasvulla ja sen aiheuttamalla paineella. Ihailen tuollaista epäitsekkyyttä. Kotokutoinen idealismi on joillakin voimakkaampi kuin luonnollinen perheen perustamisvietti.

Straniukselle adoptio on parempi vaihtoehto. Onko se siis eettisempää kuin oman lapsen hankinta? Eikö adoptio voi olla toisen huonon aseman hyväksikäyttöä? Monesti adoptioon turvautuvat sellaiset vanhemmat, jotka eivät voi saada omaa lasta. Se tapahtuu yleensä köyhien orpokodeista. Lasten vanhemmilla ei usein ole mahdollisuuksia huolehtia lapsestaan.

Ilmastonmuutos on vienyt ”eettisyyden” uusin ulottuvuuksiin. Sen varjolla ajetaan ydinvoimaa, kasvisruokaa, naisten asemaa ja geenimuuntelua. Lapsettomuus on uutta. Nimittämällä omia valintojamme ”eettisiksi” voimme sortua ekopöyhkeilyyn. Pidämme itseämme parempina kuin muut. Tässä tapauksessa niitä isiä ja äitejä, joilla on omia lapsia tai jotka ovat päättäneet niitä hankkia.

Stranius haluaa elää niin kuin "opettaa"(?). Toivottavasti tämä päähänpisto ei kuitenkaan leviä. Kukahan tulevaisuudessa maksaisi Straniuksenkin eläkkeen?

Isänä suosittelen perhe-elämää ja lasten hankkimista. Se saa jalat hyvin maahan. Normaali perhe-elämä saattaisi tehdä Straniuksellekin hyvää.

Toni Eerola

Kahden pojan isä

Lähetetty palautteena Suomen Luontoon 30.11.09.