Ruoan ympärillä kuohuu: TV:ssä on kymmeniä ruokaohjelmia, joissa pääosassa ovatkin kilpailijoiden väliset konfliktit tai oksennus, ruoanlaitosta on tullut muodikas harrastus, samalla kun taas toiset kieltäytyvät lihasta tai kaikesta eläinperäisestä, karjankasvatusta vastustaen, nuoret tytöt sairastavat anoreksiaa tai eivät muuten syö juuri mitään pro-ana-muodin mukaisesti, toiset tas syövät liikaa, ylipainosta kärsien. Ruoalla leikitään ja elämöidään.
Tarvitsemme ruokaa pitääksemme itsemme hengissä ja saadaksemme energiaa päivittäiseen toimintaamme. Näyttää kuitenkin siltä, että olemme saavuttaneet sellaisen elintason, jossa ravinnon perimmäinen merkitys on hämärtynyt. Voimme luksustella hienostuneilla, eksoottisilla ruokalistoilla, nirsoilemalla tai syömällä liikaa. Voimme tehdä valintoja ruoan suhteen. Nuoret nyrpistävät nenäänsä ilmaiselle kouluruualle, heittäen tätä roskiin. Kasvissyönti ja jopa vegaanius ovat muodissa ja henkilökohtaiset elämäntapavalinnat on puettu eettiseen ja ekologiseen kaapuun joita tuputetaan muille ainoina oikeina.
Vain muutamia vuosikymmeniä sitten tämä ei olisi ollut mahdollista Suomessa. Eikä kehitysmaissa tule olemaan vielä pitkiin aikoihin. Kehitysmaissa nähdään edelleen nälkää, kun ruokaa tai rahaa sen hankkimiseen ei ole tarpeeksi edes peruselintoimintojen ylläpitämiseen. Näissä vauraiden teollisuusmaiden ruoan ympärille kehitetyt muotivillitykset aiheuttavatkin hämmästelyä. Ruoalla elämöintiin tai nirsoiluun ei yksinkertaisesti ole varaa. Eläinaktivistit, vegaanit ja anorektikot nähdään helposti samoina, teollisuusmaiden liiallisen hyvinvoinnin oireina. Näitä ei tapaa kehitysmaissa, paitsi ehkä vauraan eliitin parissa, missä apinoidaan teollisuusmaiden muoti-ilmiöitä. Köyhän lapsen on irvokasta katsoa TV:stä kokkiohjelmaa, samalla kun vatsa kurnii. Suomestakin matkaa kehitysmaihin hyvin ravittuja nuoria miehiä maistelemaan eksoottisia ruokia ja oksentamaan niitä TV-ohjelmissa. Tällä ei juuri osoiteta kunnioitusta paikallista ruokakulttuuria tai ravintoa kohtaan ylipäätänsä.
Näitä asioita olisi syytä meidänkin pohtia ruokaillessamme täysinäisten lautastemme ääressä (ja osoittaa kiitollisuutta siitä!).
No comments:
Post a Comment