Vapaa toimittaja Elina Grundström on valittanut Helsingin Sanomien kolumnissaan ilmastopuheen puuttumisesta, syyttäen milloin toimittajia, milloin politiikkoja. Ilmastokeskustelu viilenikin kylmän talven, IPCC:n kritiikin, taantuman ja Kööpenhaminan kokouksen flopin ansiosta. Aiemmin ilmastopuhetta tulikin joka suunnalta. Jokainen hysteria elää kuitenkin vain aikansa. Siitä tuli ilmastoähky joka turruttaa, sen sijaan että saisi jokaisesta aktiivisen päästövähentäjän. Nyt asiaan voidaan suhtautua kylmäjärkisemmin ja ehkä toimiakin, sanojen sijaan.
Tästä turhautuneena Elina Grundström hyökkää nyt kaivosteollisuutta vastaan (HS Vieraskynä 28.09.2010). Hänestä se on ”Suomen turhin tomiala” (Vihreän langan pääkirjoitus 16.11.2007). Grundström ihmettelee että kaivostoimintaa ei saa ”vihreäksi” mitenkään, varsinkaan kuluttajien toiminnalla. Esitän vastalauseen: kyllä saa! Jos haluaa vähentää kaivostoimintaa, kannattaa vähentää kulutusta. Ei saa asua, rakentaa, liikkua, lukea, käyttää tietokonetta, kuunnella musiikkia tai puhua puhelimeen. On luovuttava modernista yhteiskunnasta ja sen elintasosta. Se pyörii kaivonnalaisilla, joita tarvitaan lähes kaikkeen. Luopumalla elintasostamme on mahdollista vähentää kaivannaisten tarvetta.
Maisemassa avolouhos ei ehkä miellytä kaikkia, mutta ympäristön kannalta sosiaalisesti kestävä, vastuullinen ja lainsäädäntöä noudattava kaivostoiminta, jota Suomessakin harjoitetaan, on niin vihreää, kuin se suinkin on mahdollista. Se pilaa luontoa vain paikallisesti. Kaivostoiminnan jäljet on mahdollista korjata toiminnan päättyessä.
Mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämisestä ei päästä eroon. Jos kaivostoiminta on kuitenkin jollekin ongelma, kannattaa miettiä, millä muulla tavalla kaivannaisia saadaan kuin louhimalla? Heti kun se keskitään, siitä kannattaa kertoa myös meille geologeille, jotka malmeja etsivät. Vaikka esim. metalleja kierrätetään kasvavassa määrin, ei kaivannaisten tarve siltikään vähene.
Kaivosala ei ole syyllinen ilmastonmuutokseen. Grundströmin kirjoituksista saa kuitenkin käsityksen, että kaivostoiminta olisi suuri paha. Ei louhintaa kuitenkaan huvin vuoksi tai muita kiusatakseen harjoiteta, vaan siksi, että yhteiskunta tarvitsee kaivoksia, halusi sitä tai ei. Yrityksissään irtaantua kulutuksesta tai puhumalla sen vähentämisestä irtaudutaan valitettavan usein myös todellisuudesta. Rajoittuneella näkökulmalla ei luoda kuin utopioita.
Vieraskynä-palsta on HS:n mukaan tarkoitettu asiantuntijoille. Siksi onkin mielenkiintoista lukea Grundströmin pamfletinomaisia, idealistisia kannanottoja kyseisellä palstalla. Kaivostoiminta ei ole ”luonnonvarojen tuhlausta”, kuten Grundström esittää, vaan raaka-aineiden tuottamista yhteiskunnan tarpeisiin. ”Tuhlaus” syntyy aivan muualla, yleensä meissä kuluttajissa, joihin Grundströmkin kuuluu. Siksi hänen asennettaan kaivostoimintaa kohtaan on vaikeaa ymmärtää. Vapaalta toimittajaltakin voisi odottaa laajempaa näkemystä kuin vain Vihreän langan päätoimittajana toimiessaan.
No comments:
Post a Comment