"Suur"mielenosoitus Helsingissä 24.10.2014

Hallituksen ydinvoimapäätös, vihreiden lähtö hallituksesta ja uuden ympäristöministerin lausunnot sääntelyn purkamisesta ja soiden suojeluohjelman pysäyttämisestä olivat ilmeisesti kimmokkeena iltapäivällä 24.10.2014 koolle kutsuttuun ”Suurmielenosoitukseen rauhan ja ympäristön puolesta”. Useat kansalaisjärjestöt yhdistivät voimansa Eduskuntatalon edessä ja sitä seuraavassa kulkueessa Helsingin keskustassa. Optimistisesti tätä kutsuttiin ”suurmielenosoitukseksi”. Median mielenkiintoa se ei kuitenkaan herättänyt, koska siitä ei uutisoitu missään. Kolea, viimainen ja harmaa perjantai-iltapäivä sai toimittajat vetäytymään viikonlopun viettoon. Helsingin Sanomien toimittajat seurasivat tapahtumaa korkeintaan Sanomatalon ikkunoista.

Mielenosoituksen osallistujamäärästä ei ole virallista tietoa, mutta arvio on joitakin satoja. Ehkei ihan suumielenosoituksesta voida silloin puhua? Tällaiseksi mielenilmauksen teki kuitenkin ilmeisesti se, että siihen yhdistettiin lähes kaikki mitä on mahdollista vastustaa tässä maassa ja kansainvälisestikin, eivätkä kaivokset tietenkään voineet paletilta puuttua. Kaivosten lisäksi vastustettiin  mm. sotia, ydin- ja uraaniaseita, Suomen asevientiä, Natoa, Pohjois-Amerikan ja EU:n välisiä vapaakauppasopimuksia (TTIP ja CETA), palestiinalaisten ja paperittomien tilannetta, soidensuojeluohjelman ja muun ympäristösääntelyn purkua, turvetuotantoa, jne. Paikalla oli aktivisteja maakunnista asti ja banderolleja monenlaisia. Monien asioiden yhdistäminen saattaakin olla nykyään ainoa keino saada massoja liikkeelle. Puhutaan paljon aktivismin pirstaloitumisesta, "kevyt"- ja "reppuaktivismista", missä toimintaan ja järjestöihin ei enää sitouduta, vaan ”vaelletaan” protestista ja projektista toiseen usein netissä klikkailemalla. Tosin monen eri asian yhdistäminen kaivoskeskusteluun saattaa ennakoida kuudetta suomalaista ympäristöprotestin aaltoa. Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professorin Pertti Rannikon mukaan luonnonvarakysymyksistä saattaa olla kehkeytymässä sellainen. Paikalla olikin kaivoskeskustelussa kunnostautuneita toimijoita. Mika Flöjt Kuusamosta ojensi biokemisti Jari Natuselle Paskalapio-palkinnon hänen kaivoskriittisestä näytteenottotyöstään ympäri Suomea. 

 
Mielenosoituksessa olivat puhujina myös kaksi ex-ministeriä, Ville Niinistö ja Paavo Arhinmäki.  Samaan aikaan kommunistimummot jakoivat Työväen sanomia osallistujille.

Lukuisten puheiden jälkeen kylmässä värjötelleet mielenosoittajat ohjattiin kulkueeseen keskustaan pitkin Mannerheimintietä rummut päristen ja jo kliseiksi muodostuneet valkoiset Anonymous-naamarit vilkkuen. Mielenosoituksen teemoissa oli joitakin asioita joita vastaan minäkin voisin marssia. Kuljinkin jonkin aikaa kulkueen mukana ”osallistuvana journalistina”, mutta gonzo-toimittaja-kirjailija Hunter S. Thompsonin jalanjälkiä seuraten aktivistin antaumukseni kylmenevässä ja pimenevässä illassa päättyi ensimmäiseen baariin Lasipalatsin kulmilla. Kannustin ohikulkevaa joukkoa lämpimän baarin ikkunasta lasi kädessäni. Juuri näin - eteenpäin, companheiros! Aloitin viikonlopun vieton toisten vielä marssiessa…