Aika on keskeinen käsite ydinjätteiden loppusijoituskeskustelussa. Kallioperään varastoitu ydinjäte muuttuu uraanin luonnollisen radioaktiivisuuden tasolle 200.000 vuoden kuluessa. Anu Nousiaisen mukaan ”sellaisen ajanjakson pystyy käsittämään vain geologi” (HS Kuukausiliite 3/2010). Ilmastonmuutos, ydinjätteiden loppusijoitus ja uraanin etsintä ovat tuoneet geologiaa enemmän esille kuin voisi toivoakaan, tosin ei aina positivisessa valossa. Se liittyy kaikkiin näihin kysymyksiin.
Anu Nousiainen kertoi muinaisista ilmastonmuutoksista. Muinaiset jää- ja lämpökaudet otetaan huomioon kun puhutaan ydinjätteiden loppusijoituksesta, kun itse ilmastonmuutoskeskustelussa ne usein sivuutetaan. Ilmastomme tulee muuttumaan vastedeskin, olimme siihen syyllisiä tai emme. Jääkaudet tulevat rouhimaan kallioperäämme ja vaikuttamaan sen jännitystiloihin, kuten se on tehnyt jo monet kerrat aiemminkin. Niiden välisten lämpökausien aikana meren pinta nousee. On kuitenkin vaikea sanoa, ulottuvatko vaikutukset kallioperään varastoituun ydinjätteseen. Aika ja ilmastonmuutokset tulevat vaikuttamaan meihin enemmän kuin kallioperään tai ydinjätteisiin. Me muutumme enemmän kuin ne.
Osmo Pekonen (HS Tiede 4.8.2009) esitti osuvan vertauksen ajan vaikutuksista ydinjätteiden loppusijoituksen suhteen. 100.000 vuotta sitten Neandertalinihminen asutti Eurooppaa. Anu Nousiainen käytti vertausta jutussaan ydinjätteiden loppusijoituksesta, päätyen kanteen asti (HS Kuukausiliite 3/2010). Vertaus on hauska, mutta harhaanjohtava. Ydinjätteiden loppusijoituksessa on katsottava tulevaisuuteen.
Emme voi tietää, mitä meille tapahtuu satojen tuhansien vuosien aikana. Varmaa on se, että kallioperä on vakaampi kuin yhteiskunnat. Kehitymmekö edelleen vai kuolemmeko sukupuuttoon? Sivilisaatiomme voi jatkaa kehityskulkuaan tai taantua. Voimme kuluttaa luonnonvaramme loppuun tai keksiä uusia, suuntautua avaruuteen tai käpertyä Maan kamaralle. Ennen pitkään saavutuksemme muuttuvat kuitenkin tuulten tuivertamaksi tomuksi. On kuitenkin selvää, että jääkausien aikana, jolloin Fennoskandian päällä on kolmen kilometrin paksuinen jäätikkö, täällä ei ole ketään. Ydinjätteiden loppusijoituspaikkaa ei luultavasti pystytä jatkuvasti valvomaan, ainakaan maan päältä. Routa voi saavuttaa loppusijoitustason ja rikkoa kalliota. Jäätikön paino ja sen sulaminen voivat liikuttaa kalliolohkoja. Pohjavesi voi päästä kosketuksiin ydinjätekapseleiden kanssa ja hapettaa ne. Ydinjätettä voi päätyä pohjaveteen. Se voi muodostaa merkittävän paikallisen ongelman lämpökauden koittaessa ja ihmisen palatessa pohjoiseen. On myös mahdollista, että ydinjätettä voidaan hyödyntää uudelleen.
Anu Nousiainen kutsui ydinjätteiden loppusijoitusta ”ihmisen kylmäpäisimmäksi päätökseksi”. Kylmäpäisintä olisi jättää loppusijoittamatta. Mitä ydinjätteelle pitäisi tehdä, jos sitä ei saisi loppusijoittaa? Korkearadioaktiivista jätettä säilytetään nyt maanpintavarastoissa. Se ei näköjään ole suuri uhka, mutta kun ydinjäte eristetään maan uumeniin, se muuttuu vaaralliseksi. Mikä logiikka tässä piilee?
Kehityksemme on vienyt meidät pisteeseen, jolloin on tehtävä vaikeita ja kauaskantoisia päätöksiä. Ydinjätteiden loppusijoitus on yksi niistä. Sille ei ole tällä hetkellä muita vaihtoehtoja. Ehkä niitä syntyy tulevaisuudessa. Joka tapauksessa jälkeläisemme tulevat olemaan päätöksestä kiitollisia.
Ilmastonmuutoskeskustelu tuo esiin uusiutuvia energiamuotoja, joita on kehitettävä, jotta ne tulevaisuuden energiapaletissa muodostaisivat varteenotettavia, turvallisia ja kestävän kehityksen mukaisia vaihtoehtoja ydinvoimalle ja fossiilisille polttoaineille.
Toni Eerola
Geologi
No comments:
Post a Comment