Ydinjätteet jemmaan!

Satu Hassi (HS 16.6) oli huolissaan ydinjätteiden loppusijoituksesta. Toimittaja Anu Nousiainen kutsui sitä ihmiskunnan kylmäpäisemmäksi päätökseksi (HS Kuukausiliite 3/2010). Eikö kylmäpäisintä olisi kuitenkin jättää loppusijoittamatta?

Geologeja työskentelee ydinjätteiden loppusijoitustutkimuksissa yrityksessä taata tämä mahdollisimman turvallisesti. Onneksi työssä ovat asiantuntijat. Ongelma ja sen ratkaisu ovat geologisia. Pelottaisi, jos asialla olisi ”asiantuntijoiksi” itsensä julistavia sosiologeja, teologeja, kauppatieteiden ylioppilaita tai teatteritaiteen maistereita.

Mutta mikä olisi ydinjätteiden loppusijoituksen vaihtoehto? Jätettä on tuotettu ja tuotetaan lisää koko ajan. Atomienergiakomisso onkin todennut: ”jo syntyneiden jätteitten olemassaoloa ei voida perua poliittisin päätöksin – eikä toistaiseksi millään muillakaan keinoin. Ydinenergiasta luopuminen ei siis voi tehtävää poistaa: nykyiset jätteet on pakko hoitaa”. Päätöstä tehtäessä ei myöskään otettu huomioon sitä, että sitä tulevaisuudessa ryhdyttäisiin vastustamaan.

Mutta miksi syvälle kallioperään sijotettu ydinjäte muodostaisi suuremman uhan kuin nyt maanpäällisissä varastoissa säilytetty? Joillekin suurin ”uhka” näyttääkin olevan sen pitkän ajanjakson käsittämättömyys, jonka ydinjäte tarvitsee muuttuessaan vaarattomaksi - 100.000 vuotta kauhistuttaa. Mutta onko sillä todella merkitystä? Kallioperä on vakaampi kuin yhteiskunta ja syvällä olosuhteet pysyvät tasaisina ilmaston ja ympäristön muutoksista huolimatta.

Ydinjätteiden loppusijoitustutkimuksissa haetaan globaalia, geologista ratkaisua ongelmaan. GTK:n tutkimusjohtajan Pekka Nurmen mukaan ydinjätteiden loppusijoitus on yksi maassamme parhaiten tutkittuja asioita. Hankittua osaamista ja kokemusta voidaan viedä myös muualle.

Vaikka monille ydinvoima on riski ja toisille tuulivoimalat pilaavat maiseman, pitävät melua, tappavat lintuja ja karkottavat kalakannat, joudumme ilmeisesti kuitenkin toistaiseksi ”nielemään” kumpiakin. Ei voida olettaa, että valittaisiin vain ne ratkaisut, joista itse pidämme. Taas ”risupaketit” lisäävät metsähakkuita ja monimuotoisuuden häviämistä, samalla kun metsäpeitettä pitäisi lisätä. Oleme ”puun ja kuoren” välissä.

Uraaniin perustuva ydinvoima on vain väliaikainen ratkaisu, koska sitä ei riitä ikuisesti. Sen jätteet tulevat kuitenkin säilymään pidemmän aikaa. Maalämpöä, aurinkoa, aaltoja ja tuulta riittää sen sijaan vielä kauemmin...

Ilmastonmuutos on monessa mukana

Ilmastokeskustelu on viilentynyt Kööpenhaminan kokouksen flopin, kylmän talven ja IPCC:n kritiikin vuoksi. Ennen sitä Juha Rudanko puhui Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kumppani-lehdessä 11/2009 jopa ”ilmastoähkystä”. Hanna-Leena Ylinen (HS Mielipide 5.5.2010) huomasi että ilmastonmuutoksen varjolla ajetaan monia asioita, kuten ydinvoimaa ja Meri-Rastilan rakentamista. Jari Holopainen lisäsi Geologi-lehdessä 3/2010 listaan rakentamisen energiatehokkuuden, autoilun päästönormit ja ruokavalion. Listaan tässä vielä kolme muuta: tasa-arvo, geenimuuntelu ja lapsettomuus. Jokainen näistä kaipaa selittelyä. Joitakin näistä ei ole ilmeisestikään mietitty aivan loppuun asti.

Ylisen mukaan ilmastonmuutoksella ratsastamiseen syyllistyvät yritykset ja viranomaiset ja ”meidän pitäisi älähtää aina kun sitä epäilemme”. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka siihen syyllistyvät. Jokainen saa päätellä, mitkä tahot ajavat kutakin asiaa ja mitkä intressit ovat niiden takana.

Ydinvoima

Kannattajilleen ydinvoima on verraton energialähde ja keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Teollisuus uskoo että ydinvoiman avulla päästään eroon fossiilisista polttoaineista ja ulkomaisesta energiariippuvuudesta.

Ekorakentaminen ja liikenne

Tiivis yhdyskuntarakentaminen, uusiutuvat energialähteet ja energian säästö ja sen käytön tehostaminen nähdään keinoina vähentää asumisen ja liikenteen kasvihuonekaasujen päästöjä. ”Nurmijärveläiset puutarhakaupungit” ja ”ideaparkit” halutaan sivuuttaa. Autojen päästöt normitetaan ja verotetaan. Jotkut taas haluaisivat kieltää autoilun kokonaan.

Ruokavalio

Karjankasvatuksen katsotaan vastaavan merkittävää osaa kasvihuonepäästöistä metaanintuotannon ja sademetsien hakkuiden vuoksi. Kasvissyöjien mukaan lihan syönti pitäisi sen vuoksi lopettaa. Tämän ja eläinten hyväksikäytön ja kärsimyksen vuoksi vegaanit kieltäytyvät kaiken eläinperäisen käytöstä. Monet vaativat myös lähiruon kuluttamista, jotta energiaa ei tuhlattaisi elintarvikkeiden kuljetuksiin. Tällä suosittaisiin kotimaista elintarviketuotantoa ja -työllisyyttä.

Geenimuuntelu

Biotekniikkateollisuus näkee geenimuuntelun pelastajana mm. nälänhätien suhteen. Se haluaa kehittää lajikkeita, jotka kestäisivät ja sopeutuisivat ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Tasa-arvo

Ilmastonmuutoksen katsotaan koettelevan rankimmin kehitysmaita. Heikomman asemansa vuoksi naisten katsotaan olevan alttiimpia luonnonkatastrofien seurauksille. Naisten kuolleisuus on näiden seurauksena suurempaa kuin miesten. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan naisiin eniten. Feministeille ilmastonmuutos onkin tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys.

Lapsettomuus

Joidenkin mukaan lasten saaminen on epäeettistä ja epäekologista. Sitä perustellaan väestönkasvulla ja sen aiheuttamalla paineella luonnonvaroihin ja ilmastoon. On perustettu jopa ihmiskunnan vapaaehtoinen sukupuuttoliike (Voluntary Human Extinction Movement).

Jotain rajaa!

Ilmastokeskustelu muovaa ajattelua, kulutustottumuksia, kulttuuria ja liike-elämää. Se on kokonaisvaltainen, yhteiskuntaa läpileikkaava aihe. Ilmastonmuutoksesta on tullut jokamiehen (ja naisen) työkalupakki, jota voidaan soveltaa asiaan kuin asiaan. Pitää vain käyttää mielikuvitustaan. Ilmastokeskustelu elääkin jo omaa elämäänsä. Sosialismin romahdettua ympäristöasioista, varsinkin ilmastonmuuutoksesta, on tullut ideologian korvike ja moderni, vihreä käsikassara markkinatalouden, globalisaation ja suuryritysten vastustamiseen. Taas markkinatalouden kannattajille se avaa uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle, ydinvoiman edistämiselle, viherpesulle, jne. Se tarjoaa jokaiselle jotakin.

Yllä listattujen asioiden kannattajilla on omat, enemmän tai vähemmän järkevät perustelunsa ajamilleen asialle. He ottavat väitteensä vakavasti, uskoen niihin vankasti tai jopa fanaattisesti. Valitettavasti näillä tuputetaan omia mieltymyksiä, valintoja, ideologiaa ja taloudellisia intressejä - ainoina oikeina. Monet haluaisivat sanella kulutuskäyttäytymistä ilmastolain muodossa. Toiset taas uskovat markkinapohjaiseen ohjailuun ja omien valintojen kautta vaikuttamiseen. Radikaalimpien salaisissa haaveissa näyttää kuitenkin häämöttävän jonkinlainen ekodiktatuuri vegaanimiliiseineen. Tässä kontekstissa olisikin erikoista, jos viranomaiset eivät käyttäisi tilaisuutta hyväkseen harjoittaen vaikkapa kaavoitusta ja hankkeiden sanelua ilman kansalaisosallistumista tai jos yritykset eivät edistäisi omia etujaan.

Yliselle ”ilmastonmuutos on niin vakava argumentti, että sen käyttöä ilman vahvoja näyttöjä voisi pitää asiattomana”. Ihmisen luovuus on kuitenkin rajatonta ja uusia sovelluksia tullaan vielä esittämään. Mutta vaikka ihmisperäinen ilmastonmuutos on saanut laajan hyväksynnän, on siitä edelleen epävarmuutta ja epäilijöitäkin riittää. Sen vuoksi sen käytössäkin pitäisi olla varovainen.

Jatkuva ilmastonmuutoksella pelottelu ja asioiden ajaminen sen varjolla nakertaa sen esittäjien uskottavuutta ja asian vakavuutta. Kuten Rudanko totesi, se voi samalla ahdistaa, ärsyttää, turhauttaa ja lamauttaa ihmisiä. Toivon mukaan keskustelu auttaa meitä kuitenkin järkeistämään ja tehostamaan energiankäyttöämme, luoden näin uutta tehokkuutta ja dynamiikkaa yhteiskuntaan.