Suomessa on nk. punavihreä mielipidevaikuttajien joukko,
joka reagoi myrskyn lailla aina kun konsensus-Suomea ravistellaan eriävillä
mielipiteillä. Nämä ovat linnoittautuneet etenkin yliopistoon, mutta myös
monien mediatalojen toimituksiin. Heitä on myös kirjailijona. Tätä joukkoa
kutsutaan älymystöksi. Älymystö älähtää joka kerran, kun mattiapuset ja
björnwahlroosit avaavat suunsa. Syntyy melkoinen älämölö, jossa reagoidaan
vesikauhuisten koirien lailla ajattelematta ensin, mitä sanomisilla todella tarkoitetaan.
Eikä mikään olekaan herkullisempaa, kuin että nämä toisinajattelijat uskaltavat
kaikesta huolimatta sanoa mielipiteensä. Älymystön edustajien sormet syyhyävät voidakseen reagoida mielipiteisiin ja odottavat niitä kieli pitkällä ja palava kynä valmiina. Sanomalehtien palstat ja
kolumnit, sosiaalinen media ja TV suorastaan räjähtävät näitä paheksuvista kommenteista.
Matti Apusen ja Björn Walhroosin uusliberaaleista mielipiteistä
voi olla montaakin mieltä, mutta he tuntuvat suorastaan nauttivan tämän älymystön
provosoinnista. Ja tämä älymystö lankeaa provoon kerta toisensa jälkeen, ilman
suurempia ponnisteluja. Molemmat herrat käyttävät kärjistyksiä tehokeinoinaan.
Älymystö kuitenkin näyttää uskovan että kärjistäminen ja provokaatio ovat
heidän yksinoikeuksiaan. Onkin ihmeellistä, että uudistuksia halajava konservatiivikapitalisti on maassamme
kapinallinen.
Tämän vuoden Sosiologian päivillä päiviteltiin, miksi yliopistotutkijoiden
tutkimuksia ei oteta huomioon yhteiskuntamme poliittisessa päätöksenteossa. Tätä pohtiessa
yliopistoissa kannattaakin katsoa peiliin ja yrittää nähdä kuinka kaukana ne jalat
itse asiassa ovat maasta ja oikeastaan yhteiskunnasta ja tavallisten ihmisten
elämästä. Tuleeko esim. yliopistojen humanistisilta tiedekunnilta sellaisia
ajatuksia, joista on muutakin hyötyä kuin joutua yksimielisen nyökyttelyn ja
hymistelyn kohteeksi alan tutkimuspäivillä tai samanhenkisten lukemien
artikkelien ja opinnäytteiden sivuilla? Kaikki ovat kuitenkin täysin
vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan ja absoluuttisesta oikeassa
olemisestaan. Tätä ylimielisyyttä vaivoin peittelevää, ”alymystöksi” itseään
kutsuvaa ja julkiseen rienaukseen osallistuvaa joukkoa voidaan kutsua täydellä
syyllä älämölystöksi.
