Välineellistetäänkö liito-orava?

Liito-oravan merkkien löytyminen Vantaan asuntomessuille kaavaillulta alueelta (HS 25.7) on saanut aikaan keskustelua. Ei ole sattumaa, että ympäristöpoliitikantutkija Nina Nygren puolusti tätä (HS 28.07.). Hän on aiemmissa tutkimuksissaankin ylistänyt tämän arvoa luonnonsuojelussa.

Tosiasia on että ilmeisesti joku ei halua messuja naapuriinsa ja yht’äkkiä löytyykin merkkejä liito-oravasta. Tapaus noudattaa tiettyä kaavaa, joka on tyypillinen nimby (not in my backyard)-kiistoille. Nimbyilijöiden mukaan mitään ei saisi rakentaa mihinkään, lähelle ketään. Nimbyilijä haluaa kuitenkin piilottaa individualisminsa, koska pelkkä oman edun puolustaminen ei riitä argumentiksi. Silloin ongelma ”ulkoistetaan”. Huomio käännetään muualle. Tähän kelpaavat kasvit, liito-oravat, kalat ja linnut, jotka hypoteettisesti kärsisivät hankeessta. Itsekkyys peitetään ekologisen sanoman taakse. Luonto välineellistetään oman edun tavoittelun työkaluksi. Tässä ei luovuudella ole rajaa. Ympäristöstä haetaan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin esteet hankkeen toteuttamiselle. On aina vain ajan kysmys, milloin joku löytää ”harvinaisen” lajin hankkeelle kaavaillulta alueelta, vaikka tästä ei koskaan aiemmin ole ollut havaintoja tai ei ole katsottu tärkeäksi kartoittaa alueen luontoarvoja. Se löytyykin ”yllättäen”.

Liito-orava tuntuu todellakin löytyvän joka paikasta, minne halutaan rakentaa. Eikö se siis olekaan niin harvinainen kuin väitetään? Jos se liikkuu taajamien laidoilla kuten Nygren esittää, eikö koko pääkaupunkiseutu pitäisi silloin suojella rakentamiselta, jotta liito-oravilla olisi riittävää reviiriä?

EI MALMINETSINTÄÄ LUONNONSUOJELUALUEILLE!

Kaivannaisala on päätynyt taloussivuilta rikosuutisiin. Kaivostoiminta on poliisin ja Euroopan komission tutkinnassa. Tällä ja yksittäisen kaivoksen ympäristöongelmilla on vahingollinen vaikutus koko kaivostoimintaan. Ala on suurennuslasin alla. Negatiivista vaikutusta lisää ulkomaisten kaivosyritysten harjoittama malminetsintä luonnonsuojelualueilla.

Kuten nimikin kertoo, alueet on tarkoitettu luonnonsuojeluun. Ne on rajattu muulta toiminnalta. Vaikka malminetsinnällä ei sinänsä ole haitallisia ympäristövaikutuksia, kaivosyhtiöissä pitäisi ymmärtää, että toiminta niillä vahingoittaa sekä yhtiön että kaivostoiminnan imagoa. Tällä voi olla vaikutuksia muihinkin alan toimijoihin. Alan ammattilaisena ihmettelenkin, eikö suurtenkaan kaivosyhtiöiden PR-väki näe tätä (vai eikö heitä kuunnella?). Onko tämä vastuulliseen ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa, jolla vuosikertomukset rehvastelevat? Valitettavasti sillä ei luoda positiivista yrityskuvaa, eikä saavuteta toiminnan yhteiskunnallista hyväksyvyyttä, jota kaivosyhtiöt juuri nyt kaipaavat.

Nykyisen kaivos- ja ympäristölain mukaan luonnonsuojelualueille voidaan hakea malminetsintälupaa. Sellainen myönnetään, jos sen edellytykset täyttyvät. Kaivospiirin hakeminen kaivoksen perustamista varten onkin hankalampi prosessi, jos tätä luonnonsuojelusyistä edes tullaankaan myöntämään. Siksi malminetsintä luonnonsuojelualeilla on taloudellisesti vielä riskialttiimpaa kuin tavallisesti. Yritysten pitäisi kuitenkin nähdä, millainen imagohaitta tästä voi syntyä sekä paikallisten asukkaiden, päättäjien, luonnonsuojelujärjestöjen, kansalaisten että sijoittajien silmissä. Varsinkin yksityisten ulkomaisten pörssiyritysten olisi oltava tässä varovaisia. Alan vastustajille ei kannata antaa ”asetta” käteen ja pyytää ampumaan. Paikallisen vastustuksen lisäksi konflikti saattaa muuttua kansainväliseksi, joka voi selkeästi vahingoittaa yhtiötä ja koko alaa. Muutkin pitää ottaa huomioon. Yritystoiminnalla pitäisikin olla eettinen raja, joka kunnioittaa luonnonsujelualueitamme. Näiden rajaaminen malminetsintätoimien ulkopuolelle voidaan nähdä yritysten positiivisena eleenä ympäristöä kohtaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon yritysten markkinoinnissa ja ympäristövastuullisen kuvan luomisessa.

Meille on kansakuntana kuitenkin tärkeää tietää maamme malmivarannoista. Myös niistä, jotka sijaitsevat luonnonsuojelualeilla. Näillä malmivarojen kartoitusta pitäisi hoitaa kuitenkin vain kansallinen valtion elin. GTK on etsinyt ja löytänyt malmia maassamme menestyksekkäästi ja sillä on siihen tarvittavat resurssit. Suotakoon malminetsintä luonnonsujelueilla vain tälle.

Toni Eerola

Geologi

*Julkaistu Lapin Kansassa 22.7.2012