Suomalaisen aktivistin murha Meksikossa kuohuttaa Suomen latinalaisamerikkalaista yhteisoa, tai enemmänkin siihen kuuluvia suomalaisia ja varsinkin niita, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Kuten jo suomi-latam-sähköpostikeskustelussakin sanottiin, Oaxacassa ja muualla Meksikossa aktivistien murhat ovat arkipaivää. Campesinoja ja alkuperaiskansan edustajia kuolee siellä paivittäin saman tapaisissa olosuhteissa, ilman etta kukaan lotkauttaa korviaan. Tarvitaan siis suomalaisen kuolema, jotta taalla mobilisoidutaan? Ihailen siihen liittyvää tehokkuutta: heti jarjestyy mielenosoitusta, pressiriliisiä, kokousta, seurojen perustamista, hallituksen painostamista, yms. Se on hienoa, mutta samalla hieman valitettavaa, ettei samaa järjesty alueen tilanteelle yleensä ja niille meksikolaisille, jotka on jo murhattu tai parhaillaan murhataan.
Oaxacassa tilanne on olut kireä jo pitkan aikaa, eikä tapahtuman pitäisi tulla yllatyksenä kenellekään asiaa vähääkään seuraavalle. Kaikki siellä toimivat varmasti myös tietävät siihen liittyvista riskeistä. Valitettavasti epäonni on pelissa mukana. Shit happens.
Voisimmeko kuitenkin pitää edes minuutin hiljaisuuden niille murhatuille meksikolaisille aktivisteille, jotka ovat antaneet henkensä, eivatka voineet paeta takaisin kotimaahansa tiukan paikan tullen? Voimme tehdä sen yksityisesti tai ensi viikon tiistaina ja perjantaina jarjestetyissä Oaxacaan liittyvissä tapahtumissa...
Paz, Salud y Respecto a Todos,
Toni Eerola
No comments:
Post a Comment