Aina silloin tällöin syntyy julkisuudessa keskustelua jalankulkijan turvattomuudesta kaupunkiemme suojateillä. Ulkomailla asuessani törmäsin siihen tuon tuostakin, mutta olen yllättynyt siitä että tämä turvattomuuden kulttuuri on rantautunut tännekin. Erityisen törkeäksi se käy silloin, kun kyseessä on lapsia, vanhuksia, lastenvaunuja työntäviä äitejä, tai kuten eräässä esimerkissä, rollaattorilla liikkuvia.
Keskustelussa on puhuttu ”kepistä ja porkkanasta” autoilijoiden kuriin saattamiseksi. Sillä välin kun odotamme valtaapitäjien toimenpiteitä, suosittelen kaikille asiasta suivaantuneille jalankukijoille oikeuksiensa radikaalia käyttämistä ”kansalaistottelemattomuudella”. Siinä sovelletaan väkivallatonta vastarintaa: jos autoilija ei aio hiljentää, vaikka näkee jalankulkijan suojatien päässä, ojenna käsi STOP-merkiksi ja osoita selkeästi, että lähdet ylittämään tietä. Sillä on maaginen vaikutus. Kokemukseni mukaan viimeistään tässä vaiheessa autoilijat hiljentävät ja pysähtyvät. Jos autoilija alkaa kuitenkin käytöksesi takia autossaan elämöimääni, huuda ”suojatie!”, sitä osoittaen.
Jos autokoulussa ei asiaa opeteta tai se on unohtunut, valista autoilijaa. Hän tarvitsee sitä. Ne valkoiset viivat tiessä eivät ole koristeita.
Vastarinnassa on kuitenkin syytä olla varovainen auton etäisyyden ja nopeuden suhteen. Pitää harkita, jos ja milloin lähtee ylittämään katua auton lähestyessä. Mutta siellä missä on suojateitä, pitäisi jo nopeusrajoituksenkin vuoksi ajaa varovasti. Toimintaa ei luonnollisestikan suositella talvella. Tosi kamikaze-kaupunkisisseille suositellaan kypärän, polvi- ja kyynärpääsuojusten käyttöä. Tapaturmavakuutus on myös hyvä olla kunnossa. Vaikka herkullisinta ja tienaavampaa on hakea korvauksia oikeusteitse autoilijalta. Tässä tapauksessa valitse mersu tai bemari jonka alle jäädä.
Sisimmässään luulisi kuitenkin jokaisen autoilijan tietävän, että jalankulkijan päälle ajaminen suojatiellä on pahempi asia kuin jostakin myöhästyminen. Nyky-yhteiskuntamme kiireistä huolimatta ei ole siis liikaa pyydetty kunnioittamaan heikomman osapuolen, eli jalankulkijan oikeuksia.
Eräsä Beatlesin levynkansi, jossa neljä liverpoolilaista muusikkkoa ylittää kadun suojatiellä turvallisesti, on sivistyneessä liikkennekultturissaan symbolinen kuin kampanjajuliste. Se olkoon esimerkkinämme.
Jos pakokaasujen ja niiden kasvihuonepäästöjen lisäksi jalankulkijat joutuvat sietämään autoilijoiden piittamattomuutta liikenneturvallisuudesta, on se omiaan lisäämään paineita Helsingin keskustan autottomuuden vaatimuksiin. Joten malttia liikenteeseen, autoilijat!
Toni Eerola
No comments:
Post a Comment