TUULIVOIMANIMBYILYÄ KEMIJÄRVELLÄ

Toni Eerola

Toimittaja Petteri Holman ansiokas artikkeli tuulivoimaloiden vastustajista Kemijärven Joutsijärvellä (Lapin Kansa 19.10.2911) toi esiin Lapin energiakeskusteluun liittyvän nimby (not in my backyard – ei minun pihalleni)-ilmiön. Lukiessani tuulivoimaloiden vastustajien haastattelua hämmästyin siitä, miten heidän argumenttinsa muistuttavat niin uraanikaivosten-, ydinvoimaloiden-, kuin vammaisten asuntoiloittenkin vastustajien väitteitä. Tätä universaalia argumentointia voidaan kutsua nimby-puheeksi, joka toistuu paikkakunnasta tai vastustuksen kohteesta riippumatta aina samanlaisena koko maassa. Puheessa ovat aina samat elementit, kuten maiseman-, elinkeinojen-, kulttuuriarvojen-,  luonnon- ja matkailun tuhoutuminen, tiedon pimittäminen (salaliittoteoriat) ja voittojen kääriminen vieraiden tahojen taskuihin, oli kyse minkälaisesta hankkeesta tahansa. Onkin vain ajan kysmys, milloin joku kertoo löytäneensä vielä jonkun ”harvinaisen” lajin Untamovaaralta, jonne tuulivoimaloita kaavaillaan.

Näille yleensä vähemmistöön jääville vastustajille ”maisema” näyttää olevan erityisen tärkeä. Maiseman kokeminen on kuitenkin yksilöllinen makuasia. Tuulimyllyt eivät ole pilanneet maisemaa tai vähentäneet matkailua missään. Päinvastoin. Kauas näkyvät tuulivoimalat ovat edistyksellinen merkki puhtaasta ja uusiutuvista energiasta. Tämän vastustajat näyttävät tyystin unohtavan. Ei tuulivoimaloita huvikseen tai ketään kiusatakseen pystytetä. Niitä kannattaa pystyttää sinne missä tulee ja on infrastruktuuria sähkön siirtoon. Ne voidaan myös sulauttaa maastoon ja maisemaan, kuten on jo ehdotettu.

Kun matkailija näkee tuulivoimaloita, hän tietää, että täällä kunnioitetaan ympäristöä ja vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Siinä mielessä ne ovat itse asiassa matkailuvaltti. Siksi ne sopivat mitä erinomaisimmin Lappiin, joka markkinoi itseään puhtaalla luonnolla. Jos edes uraanikaivokset eivät ole haitanneet matkailua missään päin maailmaa, miten sen tekisivät tuulivoimalat? Tämän voisivat vastustajatkin ottaa huomioon, sen sijaan että tarrautuisivat itsekkäästi omiin, subjektiivisiin arvoihinsa, maisemaansa ja hatusta temmattuihin argumentteihinsa. Maisema ja ilmastonmuutos ovat meille kaikille yhteisiä asioita.

NIMBYILYLLÄ TUULIVOIMAA VASTAAN?

Toni Eerola

Mila Tanskanen (HS Mielipide 17.08.2010) vastusti tuulivoimaloiden asentamista saaristoon. Hän kertoo ettei vastusta tuulivoimaa, ”vaan tuulivoimaloiden harkitsematonta sijoittamista Suomen herkkään ja uniikkiin saaristomaisemaan”. Kirjoituksessaan Tanskanen käyttää tyypillistä nimby (not in my backyard eli ei minun takapihalleni)-terminologiaa.

Timo Kopomaan työryhmän nimbyjä käsittelevän kirjan mukaan nimby-kiistat noudattavat tiettyä kaavaa. Nimbyilijöille kaikki luonto ja maisema on ”kaunista” ja ”herkkää”. Kun jostakin hankkeesta valitetaan, listataan lähistön ja kauempanakin olevian alueiden todellisia ja kuviteltuja luontoarvoja, kerrotaan, miten liiketoiminta aiheuttaa uhan ja valitetaan kansalaisten vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia ja sitä ettei asiasta ole tiedotettu. Nimbyissä ei yleensä kerrota vastustavan hankkeita sinällään, kunhan ne eivät tule lähelle tai ”keskelle kauneinta saaristomaisemaa”. Samalla kerrotaan, miten ”voimakasta” vastustus on, vaikka se yleensä keskittyy joihinkin aktiiveihin, joilla on tapana vastustaa kaikkea, varsin kyseenalaisin perustein. Luontoa, kuten linnustoa, harvinaisia kasveja tai liito-oravaa käytetään vain välineenä. Tuulivoiman vastustuksen todelliset syyt ovat kuitenkin itsekkäitä: ”melu” ja mökkimaiseman ”pilaantuminen”.

Tuulivoimaa kannattaa pystyttää sinne, missä tuulee. Saaristo on tälläistä aluetta. Vaikka tuulivoimala on mielestäni maisemassa kaunis, uljas, puhtaan energian ja edistyksen merkki, ei sellaista kannata pystyttää ihan minne vain, esim. paikkaan, missä ei tuule. Otaksun Kustavin Piekilän olevan tutkittu vaihtoehto. Vaikka liiketoiminta on kyseessä, kaikille hankkeille pitää Suomen lainsäädännön mukaisesti laatia ympäristövaikutusten arvio, myös tuulivoimaloille, toisin kuin Tanskanen väittää.

Symbolina tuulivoimala saa kiihkeimmät kannattajansa autuaiksi. Nämä luultavasti pystyttäisivät tuulivoimaloita kaikkialle. Tuulivoimaloiden vastustajat ovatkin kiusallisia kannattajilleen ja ympäristöjärjestöille. Vastustus kun on näiden ihaileman kansalaisaktivismin ilmentymä, osa demokratiaa.

Ilmastonmuutos asettaa yhteiskunnalle suuria haasteita. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentäessämme tarvitsemme uusiutuvia energiamuuotoja, joihin tuulivoima kuuluu. Hiilidioksidipäästöjen supistus vaatii uhrauksia. Pidimme siitä tai ei, joudumme nielemään niin ydinvoimaa kuin tuulivoimaloitakin. Jos näitä ei voida käyttää, niin mistä sitä energiaa aiotaan saada? Emme voi valita vain meille mieluisia vaihtoehtoja.