”Tästä ei ole vielä viimeistä sanaa sanottu...” Kohtalona malminetsintä*

Toni Eerola

Kun jo pienenä poikana keräilee kiviä, kiinnostuu malmeista ja saa kansannäytepalkintojakin, voivat vanhemmat huolestua: geologiaan voi jäädä koukkuun, eikä siihen ole hoitoa. Siitä tulee kohtalo. Näin tapahtui geoteknikko Asser Siitoselle, joka toimi koko ikänsä malminetsinnässä eri valtionyhtiöiden palkkaamana pitkin ja poikin Lappia.

Eläkkeellä oleva geologi ja Outokummun Rovaniemen toimiston pitkäaikainen päällikkö Jarmo Lahtinen kirjoitti tämän legendaarisen malmimiehen elämänkerran. Hän teki suuren palveluksen. Kyse on tiedon siirrosta tuleville sukupolville. Kirjassa on tarinaa kerrakseen Lapista, luonnosta, geologiasta, kivistä ja malmeista kiinnostuneille. Samalla kun seurataan tämän mainion malmimiehen elämänvaiheita ja persoonaa, kerrataan myös Lapin geologiaa ja pala Suomen kaivosteollisuuden historiaa.

Monien työtovereiden mielestä Asser Siitonen olikin varsinainen persoona. Hän johti ja teki maastöitä väsymättä, sekoittaen elämäntapaa, ammattia ja harrastusta. Perhe jäi sivuosaan. Aamuisin ei ollut kovaa kirettä maastoon, mutta eipä ollut sieltä poiskaan. Viikonlopullekin lähtö saattoi viivästyä, mikä harmitti alaisia. Erään työtoverin mukaan Siitonen oli juuri sitä, mitä geologi eniten pelkää alan harrastajissa: erinomainen mineraalituntija. Hänen kiinnostuksensa geologiaa kohtaan oli niin suurta, että jos hänellä olisi ollut mahdollisuus opiskella alaa, hänestä olisi tullut professori. Hän oli kuitenkin kiinnostunut laajalti muistakin asioista. Ilmastonmuutos kirvoitti mieltä ja omatoimisesti päätellen hän katsoi että hiilidioksidia kannattaisi sitoa kalkkikiviin. Tämän lisksi hän harrasti luontoa, valokuvausta, musiikkia ja kuvataidetta. Lomat vietettiin perheen kanssa kultaa kaivamalla, kalastellen ja hilloja poimien, mikä pienille lapsille oli joskus raskasta.

Siitosen into työhonsä johti moniin merkittäviin löydöksiin, kuten Luoston ametisteihin, Saattoporan ja Isomaan kultaesiintymiin, Porkosen-Pahtavaaran mangaaniviitteisiin, yms. Kaikkea hän ei kuitenkaan ehtinyt elämänsä aikana selvittää. Luoston ametistikin päätyi muiden hyödyksi. Tämä jäi kalvamaan loppuiäksi.

Kuten niin monet muutkin, Siitonenkin jäi Suomea koetelleen laman ja kaivosalan rakennemuutoksen jalkohin. Outokummun lakkauttaessa malminetsintänsä, hänet irtisanottiin Outokumpu Finnminesilta v. 1992, palveltuaan suomalaista kaivosteollisuutta neljä vuosikymmentä. Hän jäi työttömäksi, mutta ei toimettomaksi. Hän perusti yhtiökumppaninsa kanssa Gold-Werk Oy:n. Näin hän jatkoi keskeneräiseksi jäänyttä malminetsintää monilla tuntemillaan kohteilla, löytäen Isomaan kultaesiintymän Kittilässä.

Kiinnostus kultaan ja malmeihin näyttää kulkevan Siitosilla suvussakin. Suomen kaivosyrittäjät ry:n puheenjohtaja ja monitoimimies Harri Siitonen on Asserin serkku. Asserin ideoimana ja Harri työn jatkajana Isomaan kultaesiintymän hyödyntäminen sai alkunsa. Asser ja Harri kehittivät köyhän rapakalliokullan rikastusmenetelmän. Outokummun piti alunperin olla mukana alueen varsinaisen kalliokullan etsinnässä, mutta se kaatui erinäisistä syistä. Nykyään Gold Mine Siitonen ja Saihio jatkaa työtä hyödyntämällä esiintymää kaivinkoneella. Kultaa sisältävä maa-aines kuljetetaan Asserin rakentamalle ”kultatehtaalle”, jossa rikastaminen tapahtuu. Kullasta valmitetaan erilaisia koru- ja pienesineitä. 

Vaikka kullantuotanto lähti käyntiin löytämällään kultaesiintymällään, monet asiat jäivät ”riivamaan” jo iän ja sairauden lopulta heikentämän miehen mieltä. Paljon olisi ollut halua vielä tehdä ja touhuta. Tätä varten hän keskusteli professoreiden ja geologien kanssa erilaisista tutkimus- ja malminetsintähankkeista. Voi olla, että Siitosen intuition ja päähänpinttymien jäljiltä kuullaan vielä tulevaisuudessa. Tästä varmuudesta kumpusikin Siitosen monesti toistama lausekin, joka on tämän kirjaesittelyn otsikkokin.

Kuten nykyinen kaivosbuumi on meille osoittanut, Suomessa ja varsinkin Lapissa riittää vielä löydettävää. Vaikka täällä nyt jylläävät ulkomaiset kaivosjätit, tarvitsemme edellen Siitosen kaltaisia työn kansallissankareita. Ja siihen on toivoa. Kansannäytetoiminta kukoistaa ja alalle tulee jatkuvasti uusia harrastajia. Kansannäytepalkintoja jaetaan 8-12 vuotiaille. Toivottavasti näistä jotkut päätyvät kaivosalalle ammatillisestikin, koska työntekijöistä on pulaa.

Lahtinen, J. 2012. Asser Siitonen – malmimies 18.4.1935-15.3.2010. Poimintoja monipuolisen persoonan elämästä.  Hipputeos Oy, Tallinna, 112 s. Ovh 18 e. Tilaukset suoraan Hipputeokselta:

http://hipputeos.shop.wosbee.com/PublishedService

*Julkaistu Materia-, Mineralia- ja Geologi-lehdissä 2013. http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/2-2013/Geologi_2_2013_s62_63-lahtinenarv.pdf

Kivillä on kysyntää!

Geologi Kalle Taipale on pitkän linjan geologian popularisoija. Vuosien varrella häneltä on ilmestynyt useita geologiasta kertovia kirjoja: Kivien maailma (1989), Tulivuorista jääkausiin – Suomen maankamaran kehitys (1991), Jokamiehen geologiaa (1995), Kivet: Etsijän ja keräilijän opas (1995) ja Levoton maapallo (1996). Hänen uusin kirjansa, Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa komeili viime kesänä monien kirjakauppojen aitiopaikoilla. Kivien ja mineraalien kerääminen onkin Suomessa laajalle levinnyt harrastus. Kivikerhoja on ympäri maata ja vuosittain järjestetään useita kivimessuja milloin missäkin. Siksi kivi- ja mineraalioppaille on aina kysyntää.

Aiemmin on julkaistu useita vastaavanlaisia kivi- ja mineraalioppaita. Viimeisistä on kuitenkin jo vierähtänyt aikaa ja monet ovat loppuunmyytyjä. Näin Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa lunastaa paikkansa alan teoksena. Tosin joillekin kirjan otsikko saattaa aiheuttaa hämmennystä: ”ovatko kivet ja mineraalitkin muka luontoa?! Eikö vain biodiversiteetti ole sitä?” Ei, tämän rinnalla luonnossa on myös geodiversiteetti. Se on osa luonnon monimuotoisuutta, eikä biodiversiteetti elä ilman geodiversiteettiä.

Kirja on jaettu osiin, jossa zoomataan maapallosta mineraaleihin. Maapallosta annetaan perustiedot ja kuvaillaan sen toimintaa eli niitä prosesseja, jotka kiviä ja mineraaleja muodostavat. Eri kivilajit ja niiden syntymekanismit erotellaan. Kerrotaan, mihin kaikkeen kivikunnan tuotteita käytetään ja tarvitaan. Tämä on tarpeen, sillä monelle on epäselvää, mistä ja miten jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemamme raaka-aineet tulevat käyttöömme. Taipaleen sanoin ”yhteiskunnan toiminta pysähtyisi, jos mineraalisia luonnonvaroja ei yhtäkkiä olisikaan käytössä”.

Mineraaleilla, eli kivien rakennuspalikoilla on oma lukunsa. Siinä käydään läpi niiden rakenne, luokittelu ja ominaisuudet, jotka auttavat näiden tunnistamisessa. Lisäksi jokaisen mineraalin kohdalla on annettu paljon oheistietoa mineraalin merkityksestä ihmiskunnan historiassa ja nykyaikana sekä esiintymisalueista. Ihmiskunnan ja mineraalien suhteeseen liittyy komiikkaa. Jotkut Taipaleen kuvaukset ihmisten mineraalien omnaisuuksiin liittyvistä uskomuksista repäisevät naurut paatuneimmaltakin kiviharrastajalta. Kirjassa ne tosin eivät ole yhtä hulvattomia kuin Vuorimiesyhdistyksen Materiassa, mutta osoittavat että kivistä ja mineraaleista on moneksi sekä käytännössä ja mielikuvituksessa.

Kirjan lopussa kiviharrastajalle annetaan vinkkejä kivien etsintään ja työstämiseen. Kirjassa on myös sanasto, hakemisto ja kirjallisuusluettelo, jonka avulla aiheesta kiinnostuneet voivat etsiä lisätietoa. Kirjassa on hieno kuvitus, joka tosin ei pääse oikeuksiinsa taskukirjakokonsa vuoksi. Mineraalien kuvat ovat GTK:n Jari Väätäisen ja muut Taipaleen.

Geologille kirjan sisältö on tuttua peruskauraa, vaikka sen avulla voi helposti kerrata joitakin perusasioita. Kiviharrastajlle kirja tarjoaa oivan oppaan kiinnostavan ja hyödyllisen luontoharrastuksen pariin.

Taipale, K. 2010. Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa. Otava, helsinki, 182 s.